Tiesitkö, että veneessä ei välttämättä tarvita enää pyroteknisiä hätämerkinantovälineitä? Rakettien ja soihtujen vanhentuessa tämä vaihtoehto kannattaa arvioida.

Huviveneiden katsastussäännöissä tapahtui merkittäviä muutoksia jo kaudella 2017. Perustana muutokselle ovat olleet tilastot. Suurin osa hätäilmoituksista Suomessa on viime vuosina tehty radiotekniikalla. Tärkeimmät hätäilmoitusvälineet ovat nyt VHF/DSC-puhelin, säänkestävästi suojattu matkapuhelin sekä veneilykäyttöön tarkoitettu elektroninen käsisoihtu eli LED-soihtu.

Pyroteknisten laskuvarjorakettien ja käsisoihtujen poistuminen veneistä pienentää räjähteiden aiheuttamien omaisuusvahinkojen ja henkilövammojen riskiä. Usein laskuvarjoraketteija ei ole säilytetty veneissä ohjeden mukaan pystyssä, vaan lappeellaan. Tällöin ruuti asettuu epätasaisesti, ja pystyyn tähdätty laskuvarjoraketti saattaakin laukaistessa lähteä yllättäen melkein vaakatasoon. Monet hätärakettien harjoitustilaisuuksissa käyttökokemusta hankkineet veneilijät ovat laukaisujen jälkeen päättäneet myös, että tositilanteessa vain he laukaisevat raketteja eikä kukaan muu perheenjäsen. Vanhentuneet ja kostuneet pyrotekniset hätämerkinantovälineet voivat myös olla vaarallisia, koska laskuvarjoraketti ei välttämättä nouse tarkoitettuun korkeuteen, ja soihduista voi irrota hehkuvia kappaleita. Pyroteknisten välineiden kelpoisuusaika on merkitty tuotteeseen ja on 3-4 vuotta ostohetkestä.

Melkein jokaisella on taskussa matkapuhelin. Veneilijän tärkein hätäilmoitusväline merellä on kuitenkin VHF/DSC-radiopuhelin. Laitteen merkitys korostuu erityisesti turvallisuuteen liittyvissä tilanteissa verrattuna matkapuhelimeen. VHF/DSC-radiopuhelin mahdollistaa suoran radioyhteyden veneen ja meripelastuskeskuksen tai toisten alusten välillä silloinkin, kun matkapuhelinverkossa ei ole kuuluvuutta. Nykyaikaisella VHF/DSC:llä hätähälytyksen tekeminen on yksinkertaisimmillaan hyvin helppoa, painat vain ”Distress”-nappulaa tarpeeksi pitkään. Vene paikantuu ja apua saapuu paikalle. Jos osaamista ja aikaa on, voi laitteen valikkojen kautta viestiä hädän laadun ennen hätähätytyksen lähettämistä. Puheella voi hätähälytyksen jälkeen jatkaa keskustelua meripelastuksen kanssa, ja täsmentää avun tarvetta.

VHF/DSC-puhelinlaitteen lisäksi tarvitaan kaksi muuta tärkeää asiaa: aluksen radiolupa ja käyttäjän rannikkolaivurin radiotodistus (SRC). Aluksen radiolupa haetaan Traficomista. Myös rannikkolaivurin radiotutkinto (SRC) suoritetaan Traficomin virkailijalle, joka lähettää hyväksytyn tentin jälkeen pätevyystodistuksen postitse.

VHF/DSC-radiopuhelinta voidaan käyttää muuhunkin kuin turvallisuusradioviestintään, esimerkiksi aivan tavalliseen keskusteluun toisen huviveneen kanssa tai asioiden hoitoon vierassataman, tullin ja luotsin kanssa. Myös kauppamerenkulkua voi seurata kuuntelemalla VTS:n kanavia. Suoraan radioyhteyteen veneestä veneeseen tai veneestä rannikkoradioasemaan ei tarvita välittäviä tukiasemia. Yhteydet ovat maksuttomia.

Rannikkolaivurin radiotodistus (SRC), aluksen radiolupa ja tietysti itse VHF/DSC-puhelinkin kannattaakin nyt hankkia joka huviveneeseen, koska se on mainio viestintäväline veneilijöille ja luotettava turvallisuusväline.

Pave järjestää vuosittain valmennuskoulutuksen rannikkolaivurin radiotutkintoon (SRC) sekä VHF/DSC-kertausta pätevyystodistuksen jo omaaville henkilöille ja VHF-laitteiston tarkistus ja mittailukurssin. (Koulutukset kaudelle julkaistaan ja ilmoittautuminen alkaa joulukuussa.) Myös vanha rajoitettu radioaseman hoitajan (VHF) pätevyystodistustus on edelleen voimassa, mutta kannattaa käydä kertauksissa kuulemassa ja opettelemassa uudet asiat.

Jukka Wallinheimo

Hits: 35